21.5.2015

Lohta minttu-korianterikastikkeessa

Kuvasta ei ehkä ihan heti hahmota, että mikäs pötkylä se siinä näkyy, mutta kyseessä on tosiaan lohiannos ja vieläpä varsin maukas sellainen. Mikki bongasi taannoin Soni's food -blogista tämän mintulla ja korianterilla höystetyn lohireseptin, ja ollaan nyt lähiaikoina tehty tätä jo useampaan otteeseen ja tehty pientä hienosäätöä mausteiden määrään. Toimii kyllä nyt erittäin hyvin! Toivottavasti saadaan myöhemmin kesällä tehtyä tätä itse kasvattamasta mintusta - tällä hetkellä ikkunalaudalla olevasta ruukusta pilkottaa mullan seasta ikkipikkiriikkiset lehdet. Viime vuonna ei onnistunut siemenistä asti itse kasvattaminen, mutta jospas nyt tänä vuonna ei tarvitsisi hakea valmista taimea torilta... :)

Lohta minttu-korianterikastikkeessa
400-500 g lohta
3 rkl rypsiöljyä
1 sipuli
4 valkosipulinkynttä
1 rkl inkiväärimurskaa
1 nippu tuoretta minttua
1 nippu tuoretta korianteria
0,5 dl vettä
1,5 tl jauhettua korianteria
1,5 tl juustokuminaa
0,5 tl kurkumaa
0,5-1 tl chilijauhetta
2 rkl turkkilaista jogurttia
2 rkl tomaattipyreetä
1 tomaatti
2 dl vettä
suolaa

Fileoi lohi ja leikkaa siitä sopivia annospaloja. Laita rypsiöljy, sipuli, valkosipulit, inkiväärimurska, minttu, korianteri ja 0,5 dl vettä teholeikkuriin/tehosekoittimeen ja surrauta sileäksi tahnaksi. Paista tahnaa isolla pannulla noin 5 minuuttia. Lisää pannulle mausteet ja paista pari minuuttia. Lisää jogurtti ja tomaattipyree, anna porista, kunnes näet öljyn erottuvan. Leikkaa tomaatti pieniksi kuutioiksi ja lisää kastikkeeseen, lisää myös vesi ja suola. Siirrä lohipalat pannulle, laske lämpöä ja laita kansi päälle - anna kypsyä noin 6-7 minuuttia. Tarjoa riisin kanssa.

11.5.2015

Mahdottoman muhkea omenastruudeli

Olen ruokaturisti. Minun tekisi matkustaa vaikka minne hyvän ruoan perässä. Juu, onhan sitä ulkomailla paljon hienoa nähtävää ja mielenkiintoista tekemistä, mutta kyllä se ruoka vaan on yleensä se kohokohta. Vuosia sitten olin Wienissä äitini ja enoni perheen kanssa ja käytiin upean Schönbrunnin linnan kahvilassa. Muut päättivät ottaa perinteiset apfelstrudelit, mutta mä valitsin jonkun suklaakakun, koska huhujen (ruokalistan) mukaan klassisessa omenaherkussa oli rusinoita, yöks. Ja sitä päätöstä olen nyt katunut viimeiset 9 vuotta. :D Sain maistaa äidiltäni palasen ja se oli niin jumalaista, että suklaakakku kyllä kalpeni vieressä. 

Nyt sitten päätin kokeilla kyseistä herkkua kotosalla - ilman rusinoita tietysti. En ollut koskaan aiemmin ostanut filotaikinaa, enkä oikein tiennyt, millaista se olisi. Yllätyin, kun paketista paljastui paperinohuita isoja rullalle käärittyjä levyjä. Niitä sitten kasattiin useampi kerros päällekkäin ja väliin siveltiin sulatettua voita. Periaatteessa siis resepti voisi toimia ihan voitaikinallakin, kunhan sen kaulitsisi ensin ohuemmaksi...? No, filotaikinalla ainakin nämä onnistuivat loistavasti. Itse käytin Kanaki-merkkistä taikinaa ja paketissa oli yhteensä 10 taikinalevyä. Näin ollen reseptistä syntyy kaksi valtavaa struudelirullaa! More is more ja niin edelleen.

Omenastruudeli
1 pkt (450 g) filotaikinaa (pakaste)
~ 200 g voita
~ 1,5 kg happamia omenoita (esim. Granny Smith)
2 dl mantelirouhetta
2 dl fariinisokeria
1 rkl vaniljasokeria
2 tl kanelia

Anna filotaikinan sulaa paketin ohjeen mukaan noin pari tuntia. Kuori omenat ja leikkaa ne hyvin ohuiksi paloiksi. Sekoita mantelirouhe, fariinisokeri, vaniljasokeri ja kaneli keskenään. Sulata voi.
 
Kääri filotaikinapaketti varovasti auki ja siirrä ensimmäinen ohut taikinalevy leivinpaperin päälle. Sivele pinnalle ohut kerros voita, siirrä päälle toinen taikinalevy ja levitä taas ohut kerros voita. Tee yhteensä 5 kerrosta ja levitä väleihin aina voita - päällimmäisen levyn pinnalle ei tarvitse enää voita lisätä. Ei haittaa, jos taikina hieman repeilee.


Levitä puolet omenoista ohueksi kerrokseksi taikinan päälle ja ripottele pinnalle puolet manteli-sokeriseoksesta. Jätä toiseen reunaan reilut 5 cm tyhjää tilaa, jotta kääriminen onnistuu helpommin! Kääri taikina leivinpaperin avulla tiukaksi rullaksi, jätä taitoskohta rullan alle. 

Siirrä rulla varovasti leivinpaperilla vuoratulle pellille ja sivele pinnalle vielä voita. Paista 175 asteessa alatasolla noin 35-40 minuuttia, voitele pintaa 10 minuutin välein. Struudeli on valmis, kun pinta on kullanruskea, rapea ja lehtevä ja omenat ovat mukavasti pehmenneet. Anna struudelin jäähtyä. Tee toinen rulla samalla tavalla. Tarjoa vaniljakastikkeen tai vaniljajäätelön kanssa.

10.5.2015

Mielipiteitä jakava parsakeitto

Meillä menee Mikin kanssa aika hyvin yhteen lemppariruoat ja makunystyröiden mielihalut, eikä koskaan tarvitse kinata siitä, mitä tänään syötäisiin. Mutta yksi ainesosa jakaa meidät kahteen vastakkaiseen leiriin - ja se on parsa; tuo jalo, hienostunut ja hartaasti odotettu kevään paras kasvis. Ei varmaan jäänyt epäselväksi, että mä oon meistä se parsan rakastaja ja Mikki taas ei oikein ymmärrä sen päälle. Toi se mulle silti kaupasta pari punttia parsaa ja suostui jopa syömään tätä keittoa, vaikka taisikin mainita useampaan otteeseen, että "maistuu ihan ruoholta". :D No, minusta maistui oikein hyvälle.

Parsakeitto
2 nippua parsaa
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
2 rkl voita
7 dl vettä
2 rkl kasvisfondia
1 prk (150 g) ranskankermaa
loraus sitruunamehua
mustapippuria
suolaa
(+ kermaa)

Leikkaa parsojen varresta muutama sentti puumaista osaa pois. Ota muutama parsa sivuun odottamaan, jos haluat pinnalle purtavaa, ja leikkaa loput parsat muutamaan palaan. Kuutioi sipulit ja murskaa valkosipuli. Laita isoon kattilaan aimo nokare voita ja kuullota sipuleita muutama minuutti. Lisää valkosipuli ja parsapalat, kuullota vielä muutama minuutti. Lisää vesi ja kasvisfondi. Anna porista noin 30 minuuttia, kunnes parsat ovat pehmeitä. Soseuta keitto esim. sauvasekoittimella. Lisää keittoon ranskankerma ja purista joukkoon hieman sitruunamehua, mausta pippurilla ja suolalla. Kuumenna toisessa kattilassa vettä kiehuvaksi, lisää keitinveteen hieman suolaa ja sokeria ja keitä sivuun jättämiäsi parsoja muutama minuutti. Leikkaa keitetyt parsat halutessasi pienemmiksi paloiksi ja ripottele keiton pinnalle.