Yllättävä kasvis-juustokeitto

En uskaltanut laittaa otsikkoon tämän keiton tärkeintä raaka-ainetta, koska moni kavahtaa jo pelkkää sanaakin. Minussakin kyseinen aine herättää useimmiten vain inhon puistatuksia. Mutta pyydän, antakaa tälle keitolle mahdollisuus. Jos kokeilette tätä reseptiä, voitte yllättyä niin paljon, että huomaatte vielä nuolevanne lautaset puhtaiksi... Näin kävi ainakin meidän ruokapöydässä. True story.

No nyt uskallan jo paljastaa, että tähän keittoon tulee sinihomejuustoa. Ja paljon. Keitto ei kuitenkaan maistu siltä itseltään, ja jos en olisi nähnyt raaka-aineita, minun olisi ollut vaikeaa uskoa tämän sisältävän inhokkijuustoani. Keitto oli niin hyvää, että jopa me kaksi vannoutunutta aurajuuston vihaajaa söimme varsin onnellisina kattilan tyhjäksi. Loistava ohje on äitini reseptikätköistä. Itse en olisi ikimaailmassa tarttunut tällaiseen reseptiin, jollen olisi saanut etukäteen maistaa kyseistä ihanuutta.

Keitto sopii mielestäni parhaiten alkuruoaksi, ja sen kanssa kannattaa tarjoilla rapeita krutonkeja tai jotain muuta purtavaa. Kokeilkaa ja yllättykää!

Sinihomejuustokeitto

1 sipuli

0,5 paprika

1 omena

2 rkl voita

1 tl curryjauhetta

2 rkl vehnäjauhoja

2 dl vettä

0,75 rkl kasvisfondia (tai 0,5 kasvisliemikuutio)

2 dl omenamehua

150 g sinihomejuustoa

4 dl kevytmaitoa

1 tl kuivattua basilikaa

mustapippuria

+ (itse tehtyjä) krutonkeja

Leikkaa sipuli, puolikas paprika ja omena pieniksi kuutioiksi. Sulata voi kattilassa ja lisää sipulit, kuullota muutama minuutti. Lisää paprika- ja omenapalat sekä curryjauhe, paista hetki. Mittaa kulhoon vehnäjauhot ja lisää ensin pieni tilkka vettä, sekoita tahnaksi. Lisää sitten kulhoon loput vedestä ja kasvisfondi, sekoita tasaiseksi. Kaada jauho-vesiseos kattilaan ja lisää myös omenamehu. Anna kiehua hiljalleen noin 5 minuuttia. Leikkaa sinihomejuusto pieneksi muruksi, jotta se sulaisi nopeammin. Lisää juustomurut ja maito kattilaan ja anna porista, kunnes juusto on sulanut ja kasvikset ovat pehmeitä. Soseuta keitto sauvasekoittimella (tai anna hieman jäähtyä ja soseuta tehosekoittimessa) ja siivilöi sitten paprikankuoret pois. Kuumenna keitto taas kiehuvaksi ja lisää basilikaa ja mustapippuria. Tarjoa keitto kuumana esimerkiksi krutonkien kanssa.

Kanafileet uunissa

Tässäpä simppeli ja terveellinen arkiruoka, joka valmistuu nopeasti uunissa. Kanafileiden kanssa voi tarjota esimerkiksi kurkumalla värjättyä riisiä, niin saa ihanan värikkään annoksen. Mitään erillistä kastiketta ei välttämättä tarvita, sillä oliiviöljystä ja valkoviinistä muodostuu maukas liemi, jonka ansiosta ruoasta ei tule kuivaa.

Kanafileet uunissa
350-450 g ohuita broilerinfileitä
puolikas paprika
1 iso valkosipulinkynsi
reilu loraus oliiviöljyä
~ 1 dl valkoviiniä
tuoretta timjamia
kuivattua timjamia
suolaa
mustapippuria
puolikas sitruuna

Laita broilerifileet uunivuokaan. Pilko puolikas paprika paloiksi ja murskaa valkosipulinkynsi, levitä broilerin päälle. Kaada vuokaan loraus oliiviöljyä ja pyörittele se muiden ainesten joukkoon. Lisää vielä valkoviiniä, tuoretta ja kuivattua timjamia sekä suolaa ja pippuria. Leikkaa sitruunasta lohkoja ja asettele päälle. Paista 175 asteessa noin 15 minuuttia (huom. mitä isompia fileitä, sitä pidempi paistoaika - kovin paksut fileet voivat vaatia yli puolikin tuntia uunissa, jotta ne ehtivät kypsyä!). Tarjoa esimerkiksi kurkumalla keltaiseksi värjätyn riisin kanssa.

Klassinen omenapiirakka

Olen mä sentään yhden omenapiirakan ehtinyt tänä syksynä leipoa, ja tässä siitä todistusaineistoa. Kyseessä on klassinen amerikkalainen kanelilla ja muskottipähkinällä maustettu omenapiirakka, jonka mehevä omenatäyte piiloutuu rapean taikinakuoren alle. Ohje on Hesarin nettisivuilta, ja ollut kokeilulistallani jo vuosikausia... Katsoin päivämäärää, niin ohje on tosiaan julkaistu jo vuonna 2006. (Pitäisi varmaan hieman hillitä uusien reseptien selailua tai en saa ikinä tehtyä kaikkia jo nyt loputtoman pitkällä kokeilulistallani olevia herkkuja.) Hyvää kannatti kuitenkin odottaa ja syksyn ainut omppupiirakka lunasti sille asetetut odotukset. Oli kyllä todella hyvää! 

Amerikkalainen omenapiirakka

taikina:
4,5 dl vehnäjauhoja
0,5 tl suolaa
2 rkl sokeria
150 g voita
~ 1 dl kylmää vettä 

täyte:
~ 1 kg Granny Smith -omenoita
1,5 dl sokeria
1 tl kanelia
1 maustemitallinen muskottia
ripaus suolaa
2 rkl vehnäjauhoja
2 rkl voita

päälle:
kuohukermaa
sokeria

Tee ensin taikina. Mittaa kuivat aineet kulhoon. Leikkaa kylmä voi pieniksi kuutioiksi ja nypi jauhoseoksen joukkoon. Lisää kylmä vesi ja sekoita nopeasti taikinaksi. Kääri taikina kelmuun ja laita jääkaappiin 30 minuutiksi.

Kun taikina lepää jääkaapissa, voit tehdä täytteen. Kuori omenat, poista siemenkodat ja leikkaa omenat ohuiksi viipaleiksi. Sekoita sokeri, kaneli, muskotti, suola ja jauhot keskenään. Kaada sokeriseos omenaviipaleiden joukkoon ja pyörittele niin, että sokeriseosta on tasaisesti joka puolella.

Jaa taikina kahteen osaan ja pyöritä palloiksi. Sirottele toisen taikinapallon molemmille puolille hieman vehnäjauhoja ja kauli siitä kahden leivinpaperin välissä ohut pyöreä levy. Voitele pyöreä vuoka (ø ~ 24 cm) ja nosta taikinalevy varovasti sen päälle. (Tarkoitus olisi, että taikinalevy on sen verran iso, että se peittää reilusti myös vuoan reunat.) Kauli toinen taikinapallo piirakan kanneksi.

Nosta omenaviipaleet vuokaan korkeaksi keoksi ja vuole päälle 2 rkl voita pieninä paloina. Nosta taikinalevy omenoiden päälle ja puristele reunat kiinni. Voitele piirakan kansi kermalla ja ripottele päälle sokeria. Pistele kansi haarukalla tai leikkaa höyryaukot esimerkiksi pienten muottien avulla.

Paista ensin 200 asteessa alatasolla noin 15 minuuttia. Laske sitten lämpöä ja paista 175 asteessa vielä noin 45 minuuttia. Anna jäähtyä kunnolla ennen tarjoilua.

Unkarilainen lihapata

Mikin isän ruokabravuuri on paprikalla maustettu unkarilainen lihapata. Sen on todettu olevan niin hyvää, että vaikka sitä tekisi kuinka paljon tahansa, kaikki syödään aina kerralla loppuun. Ollaan päästy nauttimaan gulassista ja pörköltistä myös Budapestissa, ja rohkenen väittää, että meidän versio maistui vähintään yhtä hyvältä. Tästä sanastosta vielä sen verran, että gulassihan on virallisesti keitto, joka tehdään yleensä naudasta ja pörkölt taas on pataruoka, joka tehdään yleensä possusta. Meidän resepti on jonkinmoinen sekoitus molempia. Ruoan voi nauttia keittomaisena tai haihduttaa vettä enemmän, jolloin liemestä tulee tönkömpi kastike. Liemen paksuus ei mielestäni ole niin olennaista onnistumisen kannalta - tärkeää on se, ettei arkaile paprikajauheen kanssa, vaan oikeasti laittaa sitä ihan tuhosti!

Unkarilainen lihapata
~ 600 g naudan paistia
3-4 sipulia
voita
4 dl vettä
2,5 rkl paprikajauhetta (2 rkl makeaa + 0,5 rkl tulista)
(0,5-1 tl savupaprikajauhetta)
2 tomaattia
2 dl punaviiniä
2 tl lihafondia
2 tl suolaa
2 tl sokeria
2 paprikaa
2 perunaa

Leikkaa liha sopivan kokoisiksi suupaloiksi ja kuutioi sipuli. Kuullota sipulit voissa ja siirrä padan pohjalle. Ruskista lihat pienissä erissä ja laita pataan. Kaada pannulle vesi ja raaputa kaikki pohjaan juuttuneet röhnät mukaan, kaada sitten pataan. Lisää paprikajauhe (kyllä, puhutaan oikeasti ruokalusikallisista) ja halutessasi myös savupaprikajauhetta. Kuutioi tomaatit ja (yllätys yllätys) lisää nekin sinne pataan. Päälle vielä punaviiniä, lihafondia, suolaa ja sokeria. Kansi päälle ja 150-asteiseen uuniin 2,5 tunniksi. Leikkaa sitten paprikat paloiksi ja kuori ja kuutioi perunat ja lisää pataan. Anna hautua ilman kantta vielä 30-60 minuuttia, kunnes paprikat ja perunat ovat sopivan pehmeitä. Tarjoa vaalean leivän kera.

Itse tehty graavilohi

Graavilohi on niin hyvää. Mielestäni se on parhaimmillaan tumman leivän päällä, nam! Graavilohen tekeminen kotona on todella helppoa ja tulee paljon edullisemmaksi kuin valmiiksi graavatun lohen ostaminen. Tarvitset vain suolaa, sokeria ja tilliä. Niin ja kelmua, johon kala sitten kääritään... Mua huvitti, kun meidän kelmuvarasto oli vihdoinkin päässyt loppumaan. Mikki osti joskus vuosia sitten vahingossa vaikka kuinka monta pakettia kelmua ja olin jo luullut, ettei ne lopu ikinä. Ekalla kerralla oli vissiin ollut joku kolmen paketin tarjous ja sitten toisella kauppareissulla oli tarkoitus ostaa foliota, mutta se oli erehtynyt ottamaan taas sitä pirun kelmua. :D No, käärittiin lohi tällä kertaa folioon ja hyvää tuli niinkin.

Graavilohi
~ 300 g lohta
0,5 tl sokeria
(kuivattu) tilliä
~ 2 tl karkeaa merisuolaa

Poista lohesta ruodot ja suomut (nahkaa ei tarvitse poistaa). Kuivaa kalan pinta paperilla. Ripottele päälle sokeria, tilliä ja karkeaa merisuolaa. (Tarkoitus olisi, että suolaa on joka puolella, mutta ei nyt ihan sillä tavalla, että koko kala on kuorrutettu ronskilla suolakerroksella.) Kääri sitten lohi tiivisti kelmuun ja laita jääkaappiin pienen painon alle maustumaan noin 1 vuorokaudeksi. Ota sitten ylimääräinen suola pois ja leikkaa kala viistoiksi ohuiksi siivuiksi.

Vadelmavaahtokarkit

Olen ihmeissäni. En olisi ikinä voinut uskoa, että vaahtokarkit voivat olla näin hyviä! Eiväthän ne tavallisesti maistu miltään... paitsi ehkä sokerilta ja vaniljaesanssilta. Nämä ihanuudet sen sijaan valmistetaan aidoista marjoista ja valmiit makeiset ovatkin selvästi vadelman makuisia. Myös kaunis vaaleanpunainen väri on täysin vadelmien ansiota - näissä vaahtokarkeissa ei ole tippaakaan lisättyä väriainetta.

Vaahtokarkkien tekeminen osoittautui varsin helpoksi hommaksi, mutta täytyy kyllä sanoa, että tämä oli oudoin juttu, mitä olen ikinä keittiössäni tehnyt. Harvoin sitä tulee tehtyä mitään sellaista, joka koostuu lähes pelkästään sokerista... Reseptistä tulee muuten yllättävän iso annos, joten kannattaa suosiolla lahjoittaa osa namuista kavereille.

Resepti on bongattu Passion 4 baking -blogista, joka on kaikkien hempeitä pastellisävyjä rakastavien leipureiden suosikkisivusto.

 

Vadelmasose
250 g (pakaste)vadelmia
110 g sokeria 

Vadelmavaahtokarkit
8 liivatelehteä
150 g sokeria
150 g glukoosisiirappia
140 g vadelmasosetta
tomusokeria

Tee ensin vadelmasose. Laita vadelmat ja sokeri kattilaan ja keitä pari minuuttia samalla sekoitellen. Siivilöi siemenet pois. Nyt sinulla pitäisi olla ainakin 140 g vadelmasosetta.

Laita sitten liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Laita puhtaaseen kattilaan sokeri, puolet glukoosisiirapista (eli 75 g) ja puolet vadelmasoseesta (eli 70 g). Kuumenna seos kuplivaksi ja anna kiehua, kunnes lämpötila nousee 110 asteeseen (tässä vaiheessa on tärkeää käyttää lämpömittaria!). Ota sitten kattila pois liedeltä. Purista liivatelehdistä ylimääräiset vedet pois ja sekoita kuuman seoksen joukkoon.

Laita jäljelle jäänyt glukoosisiirappi (75 g) ja vadelmasose (70 g) kulhoon ja ala vatkata kevyellä teholla. Kaada kuuma seos joukkoon koko ajan samalla vatkaten. Vatkaa seosta kovalla teholla noin 5-7 minuuttia, kunnes se muuttuu kuohkeaksi, vaaleammaksi ja selvästi paksummaksi.

Vuoraa noin 15 x 25 cm kokoinen vuoka leivinpaperilla ja sirota pohjalle reilu kerros tomusokeria. Kaada vaahdotettu seos vuokaan ja tasoita pinta mahdollisimman hyvin. Sirottele myös pinnalle tomusokeria. Jätä huoneenlämpöön kiinteytymään muutamaksi tunniksi.

Nosta vaahtokarkkilevy vuoasta ja leikkaa terävällä veitsellä paloiksi. Pyörittele palat tomusokerissa joka puolelta. Säilytä ilmatiiviissä rasiassa.

Herkulliset lemon posset

Yleensä olen pyhittänyt syys-lokakuun omenaherkuille, mutta tänä vuonna minulla taitaa olla poikkeuksellisesti jonkinlainen sitruunakausi meneillään. Sitruuna on ollut päätähti lähes kaikissa viime aikoina tekemissäni jälkiruoissa, mutta itse en ole ainakaan vielä kyllästynyt näihin kirpeän makeisiin herkkuihin. Joten tässäpä tulee vielä yksi sitruunaresepti! Kyseessä on kolmen raaka-aineen lemon posset, joiden reseptin löysin Glorian ruoka&viini -sivuilta. Näistä ilmeisesti kohkattiin jonkin aikaa sitten, ja en kyllä ihmettele. Tämä jälkkäri on todella vaivaton valmistaa ja maistuu varmasti monelle.

Alla olevasta reseptistä tulee 2-3 annosta.

Lemon posset
0,5 dl sitruunamehua (~ 1 sitruunan mehu)
2 dl kuohukermaa
0,75 dl sokeria

Purista sitruunan mehu ja siivilöi rämmäleet pois. Laita kerma ja sokeri kattilaan. Keitä 3 minuuttia koko ajan sekoittaen, siirrä sitten pois levyltä. Sekoita joukkoon sitruunamehu ja kaada seos pieniin laseihin. Anna jäähtyä ensin huoneenlämpöiseksi, peitä lasit sitten kelmulla ja siirrä jääkaappiin hyytymään ainakin muutamaksi tunniksi. Koristele sitruunankuorella, keksimuruilla tai tuoreilla marjoilla.